Siirry sisältöön
Korkealta kuvatussa maalauksessa järvimaisema, jonka rannalla kylä. Etualalla korkeita mäntyjä.
Pekka Halonen, Syysmaisema Kuhmoisista 1928, Pekka Halosen seura. Kuva Rauno Träskelin

Luonnontieteiden huima kehitys 1900-luvulla loi perustan uusille teknologioille, jotka toivat mukanaan vakavia ympäristöongelmia. Ihminen on osa luontoa, mutta on katsonut olevansa luonnon yläpuolella. 1800–1900-lukujen vaihteen taiteilijoiden ihannoimia ikimetsiä on yhä harvemmassa. Luonto oli Pekka Haloselle pyhää ja pyhyyden tunne välittyi hänen lukuisiin harmonisiin maisema-aiheisiin. Halosen syvä kiintymys luontoon puhuttelee, kun koemme luonnon olevan uhattuna. Pekka Halonen sai vaikutteita etenkin Wilhelmiina-äidiltä, joka opetti kunnioittamaan luontoa pihapuista eläimiin. Haloselle läheinen puu oli pihlaja, jonka merkitystä Kalevalassa kuvataan näin:

Pyhät on pihlajat pihalla, pyhät oksat pihlajissa,
pyhät lehvät oksasilla, marjaset sitäi pyhemmät.

Jo Pekka Halosen elinaikana erämaat olivat uhattuna voimakkaasti kasvaneen sahateollisuuden takia. Axel Gallén kirjoitti hakkuista: ”Ja kun näkee puun kyljessä merkkipilkan, joka osoittaa kuoleman­tuomiota ensi hakkuukautena, niin tuntee sydäntänsä kirveltävän.” Samoin Halosta kosketti ikimetsien kohtalo, kun ”nykyajan säälimättömät sammonryöstäjät olivat iskeneet ne maahan muutaman markan tähden”.

Luonto puhuttelee myös nykytaiteilijoita. Hannu Pakarisen monumentaalinen valokuvateos Kaski (2010) viittaa Eero Järnefeltin tunnettuun maalaukseen Kaski eli Raatajat rahanalaiset (1893). Taneli Eskolan valokuvat kuvaavat kansallismaisemiksi koettuja tai kulttuurihistoriallisesti arvokkaita maisemia. Markus Konttisen maalaus Eleitä ja välimatkoja (2009) luo mielleyhtymiä impressionismiin kuten Claude Monet´n lummelammikoihin. Samuli Heimonen suosii surrealistista koiran hahmoa, joka luo eeppisiä ulottuvuuksia villin luonnon susiin. Susanna Maria Kivistö kuvaa ekspressiivisesti luontoa. Hän kiteyttää: Kuvaan teoksissani, miten pyhyyden kokeminen tuo etsimämme vapauden sekä kunnioituksen kaikkea elämää ja olemassa olevaa kohtaan.

Näyttelyn taiteilijoita ovat Vilho Askola, Taneli Eskola, Pekka Halonen, Samuli Heimonen, Jaakko Hosia, Olavi Hurmerinta, Outi Ikkala, Jari Järnström, Susanna Maria Kivistö, Markus Konttinen, Inari Krohn, Hannele Kylänpää, Kuutti Lavonen, Tuula Lehtinen, Maaria Märkälä, Lars-Gunnar Nordström, Hannu Pakarinen, Tarja Polari, Ulla Rantanen, Pirkko Ropponen, Risto Suomi, Soili Talja, Milla Toivanen, Vive Tolli, Aukusti Tuhka, Helena Tynell ja Martta Wendelin. Näyttelyn teokset on koottu Tuusulan museon ja Tuusulan kunnan taidekokoelmista, Pekka Halosen seuran sekä L-G Nordströmin säätiön kokoelmista.

Halosenniemi

Halosenniementie 4–6 (Rantatie), Tuusula
p. 040 314 3466

Avoinna

2.6.–21.6. ti–su klo 10–17

22.6.–9.8. ma–su klo 10–17

11.8.–30.8. ti–su klo 10–17

syys–huhtikuu ti–su klo 12–17

Pääsymaksut

aikuiset 14 €
eläkeläiset, opiskelijat 12 €
Lapset 0–18 v. 0 €
Museokortilla ja Kaikukortilla ilmaiseksi.

Yleisöopastus

sunnuntaisin suomeksi kello 14 ja englanniksi kello 15.

1.5.–30.8. yleisöopastus myös keskiviikkoisin kello 14 suomeksi.

Kesäekstra: 22.6.–9.8. yleisöopastus päivittäin kello 14 suomeksi.

Seuraa meitä