Tunnettuja teoksia

Suomalainen maisema ja kansankuvaus tuli Pekka Halosen taiteessa läheiseksi monelle suomalaiselle. Hän oli tuottoisa maalari, öljyvärimaalauksia arvioidaan olevan noin parituhatta. Halosen teoksia on runsaasti julkisissa kokoelmissa, museoissa ja myös yksityiskotien seinillä.

Niittomiehet

öljy 1891, yksityiskokoelma.
Kuva Museokuva

Pekka Halosen Niittomiehet on suomalaisen kansanelämän aitoa kuvaus. Lapinlahtelainen Halonen maalasi teoksen kotiseudullaan opiskeltuaan Pariisissa maalausta. Teos on maalattu ranskalaisen ulkoilmamaalauksen henkeen ja kuvaa tavallisia maaseudun ihmisiä työssään. Kesäinen peltomaisema ja ihmiset työnsä ääressä luovat maalaukseen seesteisen tunnelman. Viikatetta teroittavan miehen mallina oli nuorempi veli Antti. Teos oli jo samana syksynä 1891 esillä Ateneumin syysnäyttelyssä ja sitä O. E. Tudeer arvioi Valvojassa: ”Niin luontevana, niin ihka elävänä kuin Suomen kansan tyyppi esim. (…) Halosen Niittomiehissä esiintyy, sitä tuskin on ennen nähty kuvattuna.

Pihlaja

öljy kankaalle 1894, yksityiskokoelma.
Kuva Tuusulan museon kuvakokoelma, Matti Ruotsalainen

Pekka Halonen oli ranskalaisen taidemaalarin Paul Gauguinin opissa Pariisissa alkuvuodesta 1894 ja saman vuoden elokuussa valmistui tämä vahvasti symbolistinen maalaus. Panteistinen luonnon kunnioitus välittyy teoksessa ja samalla pihlajan symbolinen merkitys. Punamarjainen pihlaja kasvaa kivikkoisesta maasta ja vertautuu suomalaiseen elämänvoimaan. Pihlaja oli pyhä puu Haloselle, joka oli oppinut luonnon ja puiden kunnioituksen äidiltään. Pihlaja tuli ensimmäisenä istuttaa kotipihalle. Kalevala kuvaa pihlajaa:” Pyhät oksat pihlajissa, pyhät on pihlajat pihoilla.”

Neiet niemien nenissä

öljy 1895, yksityiskokoelma.
Kuva Tuusulan museon kuvakokoelma, Matti Ruotsalainen

Taiteilijan tuore vaimo Maija on etualan vaaleahiuksisen nuoren naisen mallina Jääsken puvussa. Hän nojaa männynrunkoon ja katsoo samalla järvelle. Maisema on suomalaista rantametsikköä ja järveä. Maalauksen naiset ovat alkuperäisiä muinaisajan ihmisiä koskemattomassa erämaamaisemassa aivan kuin Halosen opettajan Paul Gauguinin Tahitilla kuvaamat alkuasukasnaiset.

Halosta maalaukseen innoitti Jean Sibeliuksen musiikki, kuorolle sävelletty ”Väinämöisen venematka”. Halonen muisteli myöhemmin: ” Näitten säkeitten aina korvissani kaikuessa kuva syöpyi mieleen niin että oli lähdettävä etsimään todellisuudesta sille vastinetta. Eikä se löytynytkään lähempää kuin Oulunjärven takaa, Kivesjärveltä, jossa taulu on maalattu kesällä 1895. Paikka oli mielestäni silloin niitä seutuja, missä Väinämöinen saattoi laskea laulellen vesiä, ilon lyöen lainehia, laskea päivän maavesiä, päivän toisen suovesiä, kolmannen kosken vesiä.”

Torpan tyttö

öljy 1905, Halosenniemen museo.
Kuva Museokuva

Maalaus kuvaa vaaleahiuksista tyttöä harmaassa mekossaan seisomassa kangaspuiden edessä, taustalla oikealla yläkulmassa on ikkuna, jonka kautta on näkymä pihalle.

Haloset asuivat kesällä 1905 Lapinlahdella Karvasalmen Potkulassa, jonka naapuritorpassa asui Ryynäsen perhe. Kerrotaan, että Pekka Halonen olisi halunnut maalata Loviisa-emännän, joka odotti kymmenettä lastaan. Kun tämä kieltäytyi, malliksi asettui yhdeksänvuotias Hanna-tytär. Hän joutui seisomaan paikallaan liidulla lattiaan piirretyissä jalanjäljissä. Palkaksi mallina olosta Hanna sai markan. Ennen kotiin lähtöään Haloset antoivat perheen lapsille vaatteita. Hanna sai avioiduttuaan sukunimen Halonen ja eli melkein 80-vuotiaaksi.

Jään ja lumen peittämä kallio

öljy 1911, Kansallisgalleria.
Kuva Tuusulan museon kuvakokoelma, Matti Ruotsalainen

Kevättalven aurinko ja lumen sulamisen ilmiöt ovat lumonneet Pekka Halosen hänen maalatessaan tuttua näkymää Halosenniemen rantapolun varrelta keväällä 1911. Tuttu kotikallio on panoraamamaisen laaja, tunnelmaltaan kuin sinfonia valolle, lumelle ja jäälle. Etualalla kasvaa kahdesta osasta koostuvan maalauksen keskellä nuori valkorunkoinen koivu. Kallion päällä näkyy sinistä taivasta vasten auringon valaisemia mäntyjä ja valkoisia koivunrunkoja. Taiteilija on tehnyt aluksi aiheesta pienemmän maalauksen ja on jatkanut sitä toiselle kangaspohjalle sekä koonnut lopulta molemmat kankaat yhdeksi tauluksi.

Maalauksessa näkyy Suomen taiteen värikauden aikainen puhtaiden ja kirkkaiden värien käyttö. Aurinkoiset pakkaspäivät, valon kimallukset lumella ja puiden siniset varjot etenkin tulivat Halosen taiteeseen värikauden aikana (n. 1908–1916).

Lastenrattaat puutarhassa

öljy 1913, Pekka Halosen seura.
Kuva Tuusulan museon kuvakokoelma, Matti Ruotsalainen

1910-luvulla Pekka Halosen maalauksissa näkyi ajanmukainen värikausi ja leikittely uusimpressionismin siveltimenkäytöllä ja joskus jopa pointillismilla. Teos on värikäs ja samalla runollinen kuvaus Halosenniemen puutarhasta, jonne ovat kuin unohtuneet punaisiksi maalatut lastenrattaat.

Talvimaisema Pielisjärveltä

öljy 1915, Halosenniemen museo.
Kuva Museokuva

1900-luvun alun taiteilijoiden suosima kansallismaisema Koli avautui Haloselle vasta vuonna 1914. Kuten Jean Sibelius innoittui Kolilla säveltämään neljännen sinfoniansa, samoin Halonen koki paikan musiikinomaisesti. Tämä välittyi hänen värikautensa Koli– ja Pielisjärvi-maalauksiinsa, jossa siniset, vihreät ja keltaiset värit luovat omaa sinfoniaansa.

Halonen kuvasi elämystään Kolilla Helsingin Sanomille: ”Pesin ruumiin lumella, kuvittelin tuulen alla auringossa hetken vaatteitani ja kun sain puetuksi jälleen, täytyi heittäytyä pitkäkseen. Päivä oli sees, joutsenparvet lensivät joikuen ylitseni pohjoiseen valkoisin siivin. Koko Pohjolan satuperäinen runous kuvastuu yli korkean Kolivaaran (…) Makasin siinä unohtaen maailman ja itseni. (…) Mutta alhaalta kuului aikaisen kyntörastaan laulu ja metsistä kantautui teeren soidin. Siinä oli kokonainen symfonia, joka väkevän kevään erämaan soittona kohosi ylistysvirtenä auringolle.”

---

Tukinuittajat

öljy 1925, Eduskuntatalo, Suomen valtio

Halosen vaikuttavimpia monumentaaliteoksia on Tukinuittajat. Sen staattisissa ihmishahmoissa välittyy ruumiillisen työnteon ihannointi. Tukkeja käsittelevien miesten ryhmä muistuttaa varhaisempaa monumentaalimaalausta Tienraivaajia Karjalassa (1900), mutta samalla Halosen ranskalaisen esikuvan Pierre Puvis de Chavannes´n juhlavia ja arkaaisia monumentaaliaiheita. Maalauksen kompositiossa painottuu virtaavan veden ja työskentelevien ihmishahmojen välinen jännite. Kahvia kaatavan naisen hahmo oikealla luo tasapainoa sommittelulle.

Valtioneuvosto tilasi työn Haloselta vuonna 1924, ja suurteos sijoitettiin alun perin Genèven Kansainvälisen työtoimiston seinälle 1925. Nykyään teos on sijoitettu eduskuntataloon Valtiovarainvaliokunnan kokoushuoneeseen.

Syysmaisema Kuhmoisista

öljy kankaalle 1928, Pekka Halosen seura.
Kuva Rauno Träskelin

Keskisuomalaiset salomaisemat tulivat Pekka Halosen taiteeseen vuoden 1916 jälkeen perheen hankittua kesäpaikan Kuhmoisista. Teos on maalattu Lumminvuorelta kohti luodetta, näkymä Koekeskinen-järven yli kohti Kotakosken kylää.

Maalauksessa on japonismista vaikutteita saanut perspektiivinäkymä ylhäältä kallion päältä alas laaksoon. Teoksen etualalla on kallio, josta kohoaa mäntyjä, osin kelottuneita.

Mänty lumisateessa

öljy 1928, Halosenniemen museo, Pekka Halosen seuran kokoelma.
Kuva Museokuva

Pekka Halosen myöhäiskauden pelkistynyt maalaus kuvaa Halosenniemen kallion tuttua mäntyaihetta. Samasta aiheesta on useampia maalauksia, mutta tässä versiossa on esittävyys antanut tilaa pelkistämiselle ja kohti abstraktia pinnan kuvaamista. Järven pinta on kuvattu samalla kellervällä värisävyllä ja metsän raja näyttäytyy kaukaisuudessa valkoisena. Vastasatanut lumi peittää männyn oksia ja neulasia. 

Halosenniemen kallion erästä mäntyä Halonen kuvasi niin paljon maalauksissaan, että perheen lapset kutsuivat sitä miljoonamännyksi. He uskoivat männyn tuottaneen taulujen kautta niin paljon rahaa perheelle.