Pyhät on pihlajat pihalla

 Pekka Halonen, Pihlajanmarjoja, 1930, yksityiskokoelma. Kuva Museokuva– Pekka Halosen maisemamaalauksia

22.1.–5.5.2019

Suomen kultakauden keskeinen taiteilija Pekka Halonen on tunnettu ennen kaikkea suomalaisen luonnon kuvaajana. Luonto edusti Haloselle jotain ikuista ja pyhää – pysyvyyttä muuttuvassa maailmassa. Halosenniemen tammikuun 22. päivä aukeavassa näyttelyssä maisemamaalausten keskiössä ovat yksityiskokoelmista lainatut Pekka Halosen pihlaja-aiheiset teokset. Lisäksi esillä on taiteilijan vaikuttavia luontokuvauksia Halosenniemen museon omista kokoelmista.

Pekka Halonen kuvasi pihlajia koko uransa ajan aina 1890-luvulta 1930-luvulle asti. Useista hänen maalauksistaan voi tunnistaa pihlajan varhaiskesäisessä kukkaloistossa tai pihlajanmarjoista, jotka syksyllä hehkuvat punaisina terttuina ja talvella muodostavat notkuvilla oksilla luonnonornamentiikkaa. Vuodenaikojen mukaan olemukseltaan muuttuva pihlaja tarjoaakin taiteilijalle erilaisia maalausteemoja.

Pekka Halonen, Pihlaja 1894, yksityiskokoelmaPekka Halosen taide on kehittynyt ajan taidevirtausten myötä ja tyylimuutoksia voi vertailla esillä olevien pihlaja-aiheisten teosten kautta. Halonen oli kuuluisan Paul Gauguinin opissa Pariisissa alkuvuodesta 1894 ja syksyllä hän maalasi Pihlaja-teoksen (1894), jota Axel Gallén kuvasi: "Pihlaja on hyvä dekoratiivinen yritys ja antaa, kumma kyllä, rauhallisen vaikutuksen, semmoisen pitkään vartoovan hetken jolloin luonto pidättää henkeänsä. En ole ikinä vielä nähnyt sitä mielialaa kuvattuna." Teoksessa voidaan nähdä Halosen omaksumat uuden dekoratiivisen maalauksen ominaisuudet. Teoksen värit ovat voimakkaat. Kivien ja sammaleen koristeelliset muodot viittaavat uuteen symbolistiseen näkemykseen. Halosen loppukauden maalaukset ovat tunnelmaltaan harmonisempia ja seestyneempiä.

Pihlaja on perinteisesti ollut suomalaisten pyhä puu. Sen kerrotaan olleen Raunin, Ukko-jumalan puolison, nimikkopuu. Pihlaja suojelee ja tuo hyvää onnea talolle pihapiireineen sekä se karkottaa pahaa. Puun voidaan nähdä myös kuvastavan elämän kiertoa. Pihlajaan liitetyt uskomukset ovat vaihdelleet eri aikoina, mutta edelleenkin pihlaja usein istutetaan ensimmäiseksi uuteen asuinpaikkaan. Käytössämme ovat niin ikään myös lukuisat sananlaskut liittyen pihlajaan; esimerkiksi "Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista" tai "Pihlaja ei kanna kahta taakkaa".

Yleisin Suomessa luonnonvaraisena kasvava pihlaja on kotipihlaja (Sorbus aucuparia). Se menestyy koko maassa ja on hyvin suosittu pihapuuna. Tuusula on valinnut kunnan nimikkokasviksi myös pihlajan ja nimikkolinnukseen Halosenniemessäkin kauniisti laulavan satakielen.

Pekka Halonen, Kukkivapihlaja, 1901, yksityiskokoelma. Kuva MuseokuvaHalosenniemi
Halosenniementie 4–6 (Rantatie), Tuusula
p. 040 314 3466
www.halosenniemi.fi
www.facebook.com/halosenniemi
www.instagram.com/halosenniemi

Avoinna
22.1.–30.4. ti–su klo 12–17
1.5.–5.5. ma–su klo 11–18

Pääsymaksut
aikuiset 8 €
eläkeläiset, opiskelijat 6 €
lapset (7–16 v.) 2 €
Museokortti-museo.

Pyhät on pihlajat pihalla,
pyhä on kukka pihlajassa,
marjaset sitäi pyhemmät.

Pyhä on kuusikon käkönen,
pyhä on suvinen ilta,
pyhempi Juhannusjuhla.

Pyhät on immen huulten marjat,
pyhät on ruusut neien posken,
pyhin puhtaus sydämen.

Puukko lyötiin pihlajapuuhun
suvi-iltaman sulossa,
kevätlinnun kukkuessa.

Poika julma neion nuoren
miellytti metisin kielin
alla pihlajan pyhäisen
äiti vanhan nukkuessa.

– Eino Leino –