Suunnittelu ja rakentaminen

Halosenniemeltä 1901. Kuva Visavuoren museosäätiöTuusulanjärven ympäristöön tekemillään hiihtomatkoilla Pekka Halonen löysi toiveidensa mukaisen talonpaikan, kapean ja kallioisen Pitkäniemen. Pitkien neuvottelujen jälkeen hän osti reilun hehtaarin kokoisen palstatilan maanviljelijä Johan Robert Alenilta 28.5.1899.

Tonttikaupan jälkeen Halonen oli toiveikas, ja unelma mielessään hän näki tulevaisuuden valoisana. Hän haikaili päästä rakentamaan, mutta töiden aloitus aina vain myöhentyi. Maaliskuussa 1900 Halonen kirjoitti I. K. Inhalle valitellen lumen tulon paljoutta, mikä esti kivityöt:

--- Täällä elellään vaan hiljakseen yksin päivin. Lunta tulee kauheasti. Jos et sano minua valehteliaksi niin sanon totuuden, että meidän niemellä on paikkoja, jossa on 7 kyynärää lunta. Niemi parka on nyt vaan yksi lumimöhkäle. Siellä olisi pitänyt jo kivityön alkaa sitten, vaan lumentulolta ei ole kyvennyt; yrittäneet ovat useamman kerran vaan turhaan. Nyt se kai jää ensi syksyyn. Enhän noita ole saanut hirsiäkään niin mitäpä kivijalkakaan siellä tekee töröttämässä. ---

Rakennustöiden viivästyminen ja myöhemmin niiden hidas eteneminen johtuivat kuitenkin ennen kaikkea jatkuvasta rahapulasta.

 

Pekka Halonen, Auringonlasku Tuusulanjärvellä 1902Rakennustyöt käynnistyvät

Rakentaminen pääsi vauhtiin lopulta keväällä 1901, ja se kesti kaksi kesää ja yhden talven. Ennen töiden käynnistymistä oli vaikeakulkuiselle niemelle ollut pakko rakentaa käyttökelpoinen tie. Perinteisen tavan mukaan urakka oli aloitettu saunasta, jonka katto saatiin valmiiksi kevään kuluessa.

Pekka Halosen "tupatölli" valmistui pikkuhiljaa huone kerrallaan. Haloset pääsivät muuttamaan jouluksi 1901 omaan kotiin polttamaan joulukuusta oman orren alle.

Hirsirungon rakentaminen

Halosenniemi rakennettiin lähes kokonaan talkoovoimin. Lopputulos oli erinomainen ja kertoo tekijöidensä korkeasta ja monipuolisesta ammattitaidosta. Erityisen hienoa on rakennuksen hirsityö. Myös katteeksi tulevien satojen puupaanujen tervaukseen oli paneuduttu erityisen huolella. Pekka itse valvoi, että työt tehtiin kunnolla pienimpiä yksityiskohtia myöten. Hän keskittyi myös uunitiilien ja kaakeleiden valmistamiseen sekä muuraustöihin ja lämmitysjärjestelmän suunnitteluun.

Taiteilija Juho Rissanen on muistellut Halosenniemen rakennusaikaa: "Ensimmäisen kerran jouduin Halosen luo Tuusulaan silloin, kun hän rakensi taloaan. Ihmettelin minä vähän sitä hommaa. Sillä veljekset eivät tehneet taloa kuin kirvesmiehet, vaan niin kuin puusepät. Kaikki hirret höylättiin ja nurkat viimeisteltiin. Joka rako täytettiin ja silitettiin. Mutta valmista siitä näytti sittenkin tulevan, vaikka talo olikin vasta metrin korkuinen."

Talon punahonkaiset hirret oli hankittu Konginkankaalta. Pekan toiveiden mukaan rungot oli kaadettu keskitalvella, mikä takasi niiden kestävyyden. Komeimmat, ateljeen kattokannattajiksi varatut, jätettiin pyöreiksi, ja muut sahattiin raamisahalla suorasivuisiksi. Runko salvottiin paikoilleen ja vasta kun se oli valmis, hirret veistettiin aaltokuviolle erityisellä piilukirveellä, molemmilta puolilta, ylhäältä alas. Piiluamisen ensisijaisena tarkoituksena oli esteettisen lopputuloksen lisäksi seinäpinnan lujittaminen.

 

Halosenniemeä rakennetaanHuonejärjestys harkittiin tarkkaan

Ateljeen sijoituspaikka vaikutti koko rakennuksen huonejärjestykseen. Se oli talon sydän ja isännän työhuone, jossa työskentelyn kannalta pohjoinen tasainen luonnonvalo oli parasta.  Halonen oli sijoittanut kahden kerroksen korkuisen atelieerinsa siten, että sen leveä, huoneen korkuinen ikkuna oli pohjoiseen. Myös lämmityksen kannalta ateljee oli rakennuksen vaikein tila, minkä Halonen oli havainnut keskustellessaan Gallénin ja Wikströmin kanssa. Hän halusikin ratkaista kunnolla sekä ateljeen että koko talon lämmönpitävyyden muistissaan kylmien asuinhuoneiden epämukavuus runsaslumisena ja ankarana talvikautena 1899-1900.

Oma lämmitysjärjestelmä

Pekka Halonen innostui pohtimaan lämmitysjärjestelmää ja kirjoitti I. K. Inhalle: "Niemellä minä kuitenkin käyn melkeen säännöllisesti. Ja teen aina uusia keksinnöitä rakennusalalla. Esim. uuneissa minä tulen tekemään täydellisen mullistuksen vanhaa järjestelmää vastaan. En sentään taida viitsiä patenttia hakea."

Pekka Halosen uusi järjestelmä lienee ollut eräänlainen kiertoilmajärjestelmä, joka perustui päähormiin liittyvien uunien hallintaan toisen kerroksen vanhempien makuuhuoneen tulisijan pelleillä. Ateljeen ongelman hän ratkaisi varustamalla sen suuren ikkunan harvinaisilla kolminkertaisilla laseilla, ympäröimällä sen kahden kerroksen mitalla lämmitettävillä huoneilla sekä rakentamalla tilaan kaksi tulisijaa: kaakeliuuni kirjastonurkkaukseen sekä punatiilinen uunin ja avotakan yhdistelmä huoneen keskivaiheille. Muihin talon ikkunoihin riittivät talvella käytettävät irtopuitteet, "tuplat", mutta jokaiseen huoneeseen eteistä myöten rakennettiin lämmitysuuni: hella, avotakka, tiili- tai kaakeliuuni. Jokainen uuni oli hyvin persoonallinen ja osin muodoltaan ja väritykseltään varta vasten sijoituspaikkaansa suunniteltu.

Taiteilijakotien suunnittelijat

Pekka Halonen oli suunnitellut kotinsa yhdessä veljensä Antin kanssa. Hän itse ideoi, hahmotteli mielikuviensa tupatölliä ja kehitteli ensimmäiset luonnokset. Suunnitelmistaan hän neuvotteli Antin kanssa, joka käytännön rakentajana konkretisoi ne paperille. Vuosien kuluessa Haloselle oli syntynyt selkeä kuva omasta talostaan. Alkuaan se saattoi pohjata Pariisin aikaan 1892, jolloin vappuillanvietossa ystävykset Emil Wikström, Axel Gallén ja Pekka Halonen olivat luonnostelleet ideaalikuvan suomalaisuudesta ja torpasta sen ilmentäjänä. Syksyllä 1894 Halonen oli vieraillut Visavuoressa ja hänen tupatöllinsä alkoi saada täsmällisemmän hahmon. Visavuorta hän kuvaili Maijalle: "--- Kyllä täällä on niin ihmeen paljon kaikenlaista hyvää. Itse luonnossa ja asunnossa yhteensä, joissa on niin yhteinen sopusointu että tämä on ihan ideaali asunto täydellisesti. Tämä antaa ihan uutta intoa taas toivomaan omaa kotia, vaikka pienemmässäkin muodossa. ---"

Visavuori oli Halosenniemen esikuvana, mutta myös Axel Gallénin Kalela. Halonen oli pyytänyt Gallénilta jopa lupaa saada rakentaa Kalelaa muistuttava talo.

Visavuori, Kalela ja Halosenniemi olivat taiteilijoiden itselleen suunnittelemia koteja ja työtiloja. Ne olivat syntyneet nationalismin hengessä tavoitteena vahvistaa kansallista identiteettiä. Suunnittelussa Axel Gallén, Emil Wikström ja Pekka Halonen olivat päätyneet hyvin omaperäiseen ratkaisuun sijoittamalla kodin ja ateljeetilan saman katon alle. Ratkaisullaan he halusivat ilmaista taidekäsityksensä lisäksi arvojaan sekä omaa maailmankuvaansa. Taiteilijakodit poikkesivat merkittävästi sekä vanhemmasta että samanaikaisesta puu- ja huvila-arkkitehtuurista. Niiden suunnittelussa hyödynnettiin omaperäisellä tavalla kansanomaista rakentamista, mutta niissä oli nähtävissä myös ulkomaisia vaikutteita.