Halosenniemi suomeksi
Halosenniemi - Taiteilija Pekka Halosen ateljeekotimuseo
Taidemaalari Pekka Halonen syntyi vuonna 1865 Lapinlahdella, Savossa. Hänen vaimonsa Maija oli kotoisin Karjalasta, Myllykylästä läheltä Sortavalaa. Naimisiin mentyään Haloset asuivat useissa paikoissa Karjalassa, Savossa ja Helsingissä. Tuusulaan Halosen perhe muutti kirjailija Juhani Ahon houkut-telemana vuonna 1898. Viime vuosisadan alussa Tuusulan Rantatien varrella asui useita tunnettuja taiteilijoita, kirjailijoita ja tiedemiehiä: mm. J. H. Erkko, Eero Järnefelt, Jean Sibelius, Eino Leino, F. E. Sillanpää, Viljo Tarkiainen ja E. N. Setälä.
Tuusulassa Haloset asuivat ensin vuokralla Tuomaalan kylän maalaistaloissa. Talvisilla hiihto- ja maalausmatkoillaan Pekka Halonen tutustui paremmin Tuusulanjärven ympäristöön ja löysi mieleisensä oman "tupatöllin" ja perunamaan paikan. Maakauppojen jälkeen kallioisella ja kapealla niemellä rakennet-tiin vuosina 1900–1902. Halosenniemen Pekka Halonen suunnitteli yhdessä veljensä Antti Halosen kanssa. Rakentajat olivat pääasiassa Halosten lapinlahtelaista sukua. "Erämaa-huviloita" olivat jo rakentaneet mm. Emil Wikström Sääksmäelle (1893–1894) ja Akseli Gallen-Kallela Ruovedelle (1894–1895). Halosenniemi rakennettiin edellisten kanssa samaan tapaan: veden äärelle, sopivan etäisyyden päähän muusta asutuksesta, ja ateljeetilat tehtiin koko kaksikerroksisen rakennuksen korkuiseksi. Rakennusmateriaalia, punahonkaa, tuotiin Tuusulaan Keski-Suomesta, Konginkankaalta. Pekka Halonen oli erityisen tarkka siitä, että puut kaadettiin keskitalvella, koska silloin kaadetun puun lujuus olisi vahvimmillaan. Perustan kivet louhittiin viereisestä kalliosta – tai niin kuin perhe sitä kutsui – vuoresta. Halonen osallistui talon rakentamiseen parhaansa mukaan tehden kuitenkin välillä "leipätöitä" eli maalaten tauluja. Hän kiinnitti tarkkaa huomiota rakennuksen kauniisiin yksityiskohtiin, ja erikoisen kiinnostunut hän oli uunien ja takkojen rakentamisesta tehden itse suunnitelmat aina uunikaakeleiden lasituksesta lähtien. Taidokkaat uuninsuuluukut suunnitteli Pekka Halosen serkku Arttu Halonen. Aiheet on valittu sijaintihuoneiden käyttötarkoituksen tai ilmapiirin mukaan. Ateljeessa on takan äärellä lämmittelevä alaston nainen, joka kuvaa talon lämmintä ja vieraanvaraista henkeä. Ruokasalissa emakko ja seitsemän porsasta kertovat humoristisesti huoneen luonteesta. Myös ylhäällä Annin huoneessa ja alaeteisessä kannattaa kiinnittää erityistä huomiota uuninsuuluukkuihin.
Halosenniemessä on keittiön lisäksi seitsemän huonetta. Keskeisin niistä on kahden kerroksen korkuinen ateljee, joka oli tuotteliaan taiteilijan työtila ja samalla myös Halosen perheen ja jopa koko Tuusulan taiteilijayhteisön olohuone. Musiikki, kirjallisuus ja keskustelut taiteesta, elämästä ja päivänpolitiikasta kuuluivat oleellisesti elämään Halosenniemessä. Maija Halonen soitti työskentelevälle miehelleen usein taustamusiikkia - joskus nelikätisesti Aino Sibeliuksen kanssa. Kun vierailulle saapui Pekan veli Heikki Halonen, joka oli aikansa parhaita viulisteja, saatettiin pitää kotikonsertteja innokkaalle kuulijakunnalle.
Haloset lukivat hyvin paljon, ja monissa maalauksissaan Pekka Halonen on kuvannut kirjaan syventyneitä perheenjäseniään. Maija Halonen käänsi kirjallisuutta suomeksi pohjoismaisten kielien lisäksi italiasta: mm. Collodin Pinokkion hän suomensi vuonna 1906.
Asuinhuoneet ympäröivät ateljeeta kolmelta sivulta. Tämä ratkaisu helpotti ison ateljeen lämpimänä pitoa. Alakerrassa ovat ateljeen ja siinä olevan kirjastonurkkauksen lisäksi vierashuoneena toiminut pirtti, keittiö ja ruokasali. Pirttiin pääsi Halosten aikana vain ateljeesta. Keittiöstä on purettu 1950-luvulla Halosten aikainen hella-leivinuuni, jonka rajat näkyvät vielä seinillä ja lattialla. Samoin ruokasalin uuni oli purettu, mutta se rakennettiin uudelleen säilyneiden dokumenttien avulla 1980-luvun lopulla. Noin puolet vihertävistä kaakeleista on alkuperäisiä. Keittiön ja ruokasalin välikössä oli ruokakomero ja luukku, josta pääsi alas ruokakellariin.
Kirjastonurkkauksen yläpuolella, parvella, on vanhimman tyttären Annin huone. Vuosien kuluessa Halosten perhe kasvoi, lapsia oli yhteensä kahdeksan: Yrjö, Anni, Erkki, Antti, Marja, Elina, Sakari ja Kaija. Varsinainen lastenhuone on vanhempien makuuhuoneen takana. Pojat saattoivat nukkua joskus yläeteisessä, ylätambuurissa. Halosenniemessä oli kiireisimpinä aikoina kotiapulaisia ja myös kotiopettaja. Yläkerran viimeinen huone oli palvelijanhuoneena.
Lapset saivat olla usein leikkiessään isän malleina, varsinkin isän tehdessä "sormiharjoituksia". Pekka Halonen juurtui niemelleen hyvin myös taiteellisesti - aiheet maalauksiin löytyivät kotoa ja lähiympäristöstä. Erityisesti kevät ja talviset maisemat olivat lähellä taiteilijan sydäntä. Kevään tulo, luonnon heräämisen monet eri kasvot sekä talven vaihtelevat muodot lumisine puineen ja jäisine järvineen innostivat Halosta aina uudelleen ja uudelleen. Pekka Halosen luonnonrakkautta kunnioittaen Halosenniemestä tehtiin luonnonsuojelualue vuonna 1966.
Pekka ja Maija Halonen asuivat niemellään kuolemaansa saakka. Pekka Halonen kuoli 68-vuotiaana vuonna 1933. Maija eli miehensä kuoleman jälkeen Halosenniemessä vielä 11 vuotta. Heidät on haudattu Tuusulan vanhalle kirkkomaalle Pekan serkun Eemil Halosen tekemän hautakiven alle. Tuusulan kunta osti Halosenniemen museoksi vuonna 1949.